Yhtenäisperuskoulun ovi kirskahtaa ja astut sisään matalaan aulaan. Kulunut linoleumlattia ja punaiset tiiliseinät. Vasemmalla on alaluokkien käytävä, jonka naulakoissa roikkuu toppahousuja ja haalareita. Yksinäinen reppu lojuu lattialla. Jostakin kantautuu lasten laulua. Katsot oikealle ja näet yläkoulun käytävän. Biologian luokan ovessa on luurankojuliste. Käytävän päässä istuu oppilasryhmä tekemässä ryhmätöitä. Vedät syvään henkeä ja aistit ilmassa opetussuunnitelman tuoksun, toimintakulttuurin, arvioinnin, ässät, ällät ja teet, kaikki liimautuvat limakalvoillesi. Tätä ilmaa oppilailla on ilo hengittää.

Välitunti alkaa, ja oppilaat rynnivät ulos. Päätät vierailla muutamassa luokassa.

Eija-opettajan työpöydällä on pino oppikirjoja. Opettajan oppaassa on jokaisen tunnin kohdalla pari ranskalaista viivaa: tunnin sisältöjä. Nippu kokeita odottaa tarkistamistaan liitutaulun alapuolella. Eija järjestelee seuraavalle tunnille opetustuokion Baltian maista ja listaa taululle oppikirjasta luettavat sivut sekä lukemisen jälkeen suoritettavat tehtävät.

Annin luokka ei ehdi välitunnille, koska ilmiöprojekti on tempaissut mukaansa niin oppilaan kuin opettajankin. Laaja-alaiset taidot tuoksuvat täällä lähes yhtä voimakkaana kuin nurkassa surisevan 3D-tulostimen käryävä filamentti. Kysyt, mitä ainetta luokalla on ensi tunnilla, mutta Anni ei muista. Lukujärjestykset ja ainejaot eivät häiritse tätä ilmiöiden ideatulvaa.

Timon luokan seinällä on alue, jossa on paljon pientä tekstiä. Opetussuunnitelman tavoitteet järjestettynä vuosiluokittain siistiin taulukkoon. Jokainen tavoite on painotettu prosenttiluvulla ja yhdistetty punaisen langan ja nuppineulan kanssa johonkin ops-sisältöön. Oppilaat ovat väritelleet osia ruuduista ja liimailleet sinne tänne tähtitarroja. Avaat yhdellä pulpetilla lojuvan äidinkielen tehtäväkirjan. Sitä on täytetty sieltä täältä, ja sen sivujen välistä tursuaa nippu opettajan itse raapustamia (takuuvarmasti opetussuunnitelman mukaisia) monisteita.

Sama opetussuunnitelma, kolme erilaista luokkahuonetta, kolme erilaista tapaa suunnitella opetusta. Mikä on se oikea? Tunnistatko itsesi?

Oikeaa vastausta ei ole. Opetussuunnitelmaa voi toteuttaa opettajan autonomisen aseman suoman vapauden puitteissa tuhannella ja yhdellä tavalla. Voit ajatella asiaa vaikkapa näin. Opetussuunnitelma on kuin pikkulasten kuutiopalapeli, jossa kuutiot täytyy käännellä oikein päin ja järjestää, että saa kuvan näkyviin. Kun kuutioita kääntelee, palapelistä löytyy monenlaisia kuvia. Opetussuunnitelman tavoitteet, sisällöt ja laaja-alaisen osaamisen taidot voi järjestää, kuten kuutiopalapelin.

Periaatteessa tavoitteet ohjaavat opetusta, mutta käytännössä moni opettaja on kuten Eija, joka järjestää palapelin sisältöpuoli ylöspäin. Hän suunnittelee oman opetuksensa sisältölähtöisesti ja yrittää ottaa tavoitteet huomioon siinä sivussa. Toiset opettajat ovat kuten Anni. Nämä suunnittelevat opetuksen laaja-alaisen osaamisen ehdoilla yhdistellen laaja-alaisiin projekteihin sisältöjä ja tavoitteita mahdollisimman mielekkäästi. Annin palapelissa kuutiot on käännetty taitopuoli ylöspäin. Timo ottaa opetussuunnitelmansa tosissaan, ja kokoaa siksi palapelinsä tavoitteet edellä. Periaatteessa toiminta on tavoitteiden mukaista, loogista ja järjestelmällistä, mutta Timo joutuu kääntelemään paloja pitkään, että sisällöt asettuvat mielekkääksi kokonaisuudeksi.

Kuutiopalapeli ei ole pelkkä leikki. Kun tutkitaan opetussuunnitelmaa tarkemmin, voidaan havaita, että siinä on kohtalaisen yhdenmukainen sisäinen rakenne. Tarkastellaan esimerkiksi matematiikkaa luokilla 3-6:

Oletko oivaltanut tätä? Asioiden väliset yhteydet löytyvät sisällöistä, tavoitteista ja taidoista. Eikä tämä rajoitu pelkästään matematiikkaan. Jos tarkastelet opetussuunnitelman eri tavoitteita, niistä lähes jokaisessa on linkki sisältöihin ja laaja-alaisiin taitoihin. Tällainen tavoitteen, sisällön ja L-taidon muodostama yksikkö on mielestäni kuin yksi palapelin kuutio. Kun sitä kääntelee käsissään, saman asian voi nähdän joko sisällön, tavoitteen tai taidon näkökulmasta.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Jos voimme luottaa opetussuunnitelman sisäiseen rakenteeseen, voimme suunnitella opetusta varsin vapaasti. Voimme luottaa siihen, että kun opetamme tietyt sisällöt tavoitteiden mukaisella tavalla, myös laaja-alainen osaaminen kehittyy. Jos kokoamme laaja-alaiseen osaamiseen perustuvan projektin järkevästi, myös sisällöt ja tavoitteet tulee käsiteltyä. Sama pätee arviointiin. Onko järkevää arvioida erikseen laaja-alaista osaamista, jos voidaan osoittaa, että on arvioitu niitä tavoitteita joihin ne liittyvät?

Toivon, että Eijan, Annin ja Timon yhtenäisperuskoulussa, sekä kaikissa muissakin suomalaisissa kouluissa oppilaat saisivat hengittää opetussuunnitelman kyllästämää puhdasta sisäilmaa ja edistyä sisällöissä, tavoitteissa ja taidoissa. Palikat pöydälle ja järjestykseen!

Markus Packalén, oppimisen ja arvioinnin asiantuntija, Qridi

Kirjoitus on tuotettu osana Opetushallituksen rahoittamaa hanketta Analytiikkaa arvioinnin ja laaja-alaisten taitojen opettamisen tukena ja alunperin julkaistu 3.5.2021 osoitteessa https://eoppimiskeskus.fi/opetussuunnitelmapalikat-jarjestykseen

‍

‍